Agility on koirien esteratakilpailu, jonka nimi tulee suoraan englannin kielestä ja tarkoittaa ketteryyttä. Agility on saanut alkunsa vuonna 1977, kun Englannissa alettiin järjestää esteratsastuskisojen välinäytöksinä koirien estehyppyä. Ensimmäinen koiranäyttelyssä nähty agilitykisa oli vuonna 1978 Cruftsin koiranäyttelyssä.
Säännöt
Agilityssä koira suorittaa monimutkaisen radan, jossa on erilaisia esteitä. Radalla on yleensä noin 12 – 20 estettä, joista seitsemän on tavallisia hyppyesteitä. Muita estelajeja ovat mm. rengas ja tunnelit, kuten putki- ja pussitunnelit. Lisäksi on kontaktiesteitä, joissa on nouseva ja laskeva pinta, sekä pöytä, johon tulee pysähtyä määrätyksi ajaksi. Myös pujottelueste ja muuri kuuluvat valikoimaan.
Luokat
Kilpailuissa koirat jaetaan kolmeen luokkaan, joista 1. luokka on aloitteleville kilpailijoille. Ykkösluokassa menestyvät pääsevät 2. luokkaan ja siitä parhaat taas 3. luokkaan.
Radan pituus ja vaikeusaste lisääntyvät tasoluokan kasvaessa ja radan ihanneaika lyhenee koirien suoritusnopeuden parantuessa. Kaikki tasoluokat jaetaan vielä eri kokoluokkiin, joita on viisi: pikkumini-, mini-, medi-, pikkumaksi- ja maksiluokka.
Perustaidot
Agility vaatii koiralta erinomaista kuntoa, toimintakykyä ja etenkin hyvää yhteistyökykyä ohjaajan kanssa. Sen sijaan koiran ei tarvitse olla mitään rotua, vaan agilityyn voi osallistua myös monirotuisen ystävän kanssa. Laji vaatii myös koiran ohjaajalta erittäin hyvää kuntoa, sillä kisoissa sijoitus lasketaan nopeudesta ja virheettömyydestä.
Agilityn harjoittelu kannattaa aloittaa jo nuoren koiran kanssa, sillä koiran tulee oppia myös perustottelevaisuus. Harjoittelun tulee olla kevyttä kunnes koiran luusto on kehittynyt. Paikalliset agilityseurat järjestävät erilaisia koiranhallinta- ja alkeiskursseja sekä myös jatkokursseja alkeiskurssin suorittaneille.
Kaniagility
Kanihyppy eli kaniagility sai alkunsa Ruotsissa, jossa ensimmäinen kanihyppykerho perustettiin 1970-luvun lopulla. Kanihypylle kehittyivät pian omat säännöt, kun se vakiintui kani-ihmisten harrastuksena. Nykyään Ruotsin lajiyhdistyksessä (Sveriges Kaninhoppares Riksförbund) on noin 700 jäsentä ja paikallisia kaniagilitykerhojakin on parikymmentä.
Suomeen laji on rantautunut alun perin 90-luvulla. Suomen Estekanit ry perustettiin vuonna 2004 ja se kehittää ja ylläpitää kaniesteharrastusta Suomessa. Suomen Kanihyppääjät ry taas perustettiin vuonna 2017. Tuolloin joukko aktiivisia kaniagilityharrastajia päätti laajentaa harrastusta koko Suomeen.
Kaniagility on hauska ja lämminhenkinen laji eikä niinkään kilpailullinen harrastus kanille ja hänen omistajalleen. Kanin hyppykoulu on ladattavissa ilmaiseksi Suomen Estekanit ry:n sivuilta ja hyppäämistä voi harjoitella yhdessä kotona.